joo vittu en tiiä. taas kerran tuli se tajuttuu. mul ei oo ketää. vittu ei ketää. mul ei oo enää parast kaverii. mul ei oo mitää. kukaa ei ees tyylii huomais jos vaa kuolisin. so sad that i could die and its alright. mul on yks kaveri jonka kaa voin olla, mut oikeestaa en tiiä siitäkää mitää. kaikki loput on koulukavereit. monelt oon kuullu miten näytän silt et mul on iha vitusti kavereit ja voi että ku kaikki on hyvi. jos kukaa vittu tietäis, tietäis ees pienen verran mitä mun pääs oikeesti liikkuu, ne tietäis mite vitun yksin oon. niin vitun yksin.
ensin tuli vitutus. nyt vaa itkettää. itkettää niin saatanasti. mut en voi itkee. veli on hereil, se kuulis kyl. se tulis kysyy mikä mul on ja se lohduttais muo. mä en haluu. se kertois mutsille. eikse oo sen tehtävä. kertoo mutsille jos mul on joku hätänä. se on liian kiva pikkuveli, maailman paras sellane.
mul on kauhee nälkä. en aio syödä.
seki viel, miten ne kaikki valehtelee mulle. iha vittu päin naamaa. "ei sun tartte laihduttaa, oot kivan pehmee ja pyöree ja normaali ja läski". ne ei jaksa mun valitusta. sanois ees päin naamaa. mut ei. ei kukaa pysty siihe.
haluisin olla sairas. iha vitu sairas. pieni ja heiveröinen ja ihan vitun sairas. niin sairas et joutuisin lääkärii. niin pieni, et muo vois kantaa iha tost vaa ja kaikki sanois et "vittu syö oot tollane luuranko". mut ei, oon mitä oon ja ilmeisesti en muuks muutu.
syömisistä en sitten ees kerro. no tallil tänää, kulutin jonku verran. jipii. siihen se sit jäi. huome salille, tai jotai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti